Tarinoita Temmekseltä

FM Mauri Junttila

Se oli näkyvä ja erikoisempi tapaus 1960 – luvun lopulla, kun Temmeksen miehet alkoivat rakentaa kotiseutu -, ulkoilmamuseoaan. Se nousi valtatie, nelostien läheisyyteen Temmesjoen varteen.

Kotiseutumuseo toimii

Paljon aikaansa edellä olleesta Temmeksen kotiseutu-, ulkoilmamuseosta tuli kookas kokonaisuus. Rakennukset ovat aluiltaan pääosin temmesläisiä. Ne siirrettiin sinne hirsinä ja koottiin uudelleen. Museorakennusten vesikattojen ja tulisijojen kokoamisten ja tekemisten voidaan arvella olleen kovasti vaikeaa ja töisevää työtä. Museorakennuksissa on suuria pirttejä pitkine penkkeineen, pirtinpöytineen ja valtavine leivinuuneineen.

Temmeksen museoon sisältyy todella suuria hirsirakenuksia. Ulkoilmamuseo, kotiseutumuseo antaa hyvän kuvan rakennusten suhteen siitä millaista rakennuskantaa oli sielläkin ollut ennen vanhaan.

Museoalue antaa hyvän kuvan myös temmesläisestä talkoohengestä. Sitä oli tarvittu paljon tuossa kookkaassa ulkoilmamuseopuuhailussa. Uskollisesti oli mennyt joukoittain temmesläisiä miehiä ja usein vapaa – aikoinaan kirveineen, sahoineen ja vasararoineen töihin pitäjäläisten omalle museolle.

Puuhamiehenä museohankkeessa oli toiminut temmesläinen kotiseutumies, maanviljelijä Lauri Littow. Hän oli vastanut kaikesta suunnitteluun ja rakennusten kokoamisiin liittyneistä töistä ja niiden monista vaikeistakin ratkaisuista.

Monitoimi rakennuksina toimimista

Museo on toiminut esimerkiksi ohjelmallisten iltamatapahtumien paikkana. Siellä ovat temmesläiset voineet kokoontua keskustelemaan ja tapaamaan erilaisten ajankohtaisten asioidensa vuoksi. Siellä on tärjestetty kesäisin suosittuja Temmes – päiviä.

Kotiseutumuseo on ollut esimerkiksi suositun kansallisen massaurheilutapahtuma ”Suomi juoksee viestin” eräs vaihtopaikka. Juoksu on ollut perinteisesti keskikesällä. Se etenee koko Suomen pituuden. Suomi juoksee viestin reitti kulkee pääosin valtatie nelostietä. Tosin reiteissä on ollut muutoksia aikojen saatossa. Juoksijoiden joukoissa on voitu nähdä aikansa kuuluisia urheilijoita.

Oululainen temmesläinen opettaja Heimo Saksio toimi useina kesinä rouvansa kanssa museoalueen hoitajina. Heimolla oli savusauna lämpiämässä ainakin ”Suomi juoksee viestin” aikana. Hänen Leena rouvansa piti museopirtin kahvilaa parin apulaisen kanssa. Oli kovastikin tunnelmallista juoda munkkirinkiläkahvit museopirtin pöydän ääressä. Savusauna loi tuoksullaan tunnelmaa lisää.

Nykyisin vanhuksena elelevä Heimo Saksio oli aikanaan kovastikin erilaisempia Temmeksen miehiä. Hän esimerkiksi kulki Tyrnävällä keskikoulunsa kotoaan Temmekseltä käsin polkupyörällä pyryillä ja pakkasilla, alku – ja loppukesän helteillä.

Kilpailuissa pärjääviä urheilumiehiä hän oli myös ollut. Hän heitti keihästä kohtalaisen pitkälle ja juoksi kovaa kansallisissa kesäurheilukisoissa. Temmesläisten oma urheiluseura oli Temmeksen Taru. Sillä on oma urheilukenttä Temmeksen kirkolla. Se on toiminut myös pesäpalloilu kenttänä.

Heimo menestyi erinomaisesti opettajien kansallisissa sävellyskilpailuissa. Hänen Saksio suvussaan on aina ollut musiikin taitajia. Armas Saksio oli toiminut pelimannina esimerkiksi Temmeksen nuorisoseuran iltamissa. Sylvi Saksio toimi usein kanttorina Temmeksen kirkon tapahtumissa.

Temmeksen kirkko

Temmeksen punaiseksi maalattu ”kuokkamiesten kirkoksi” toisinaan sanottu kirkko valmistui vuonna 1776. Se rakennettiin silloin Limingan luterilaisen seurakunnan Temmeksen kappelikunnan ja saarnahuonekunnan kirkoksi. Se oli välillä pitkän aikaa itsenäisen Temmeksen seurakunnan kirkko. Nykyisin se on Tyrnävän seurakunnan Temmeksen kappelin kirkko.

Kuokkamiesten kirkon rakentajana toimi temmesläinen itsoppinut rakentaja Anders Louvet. Hänen mainitaan olleen paljon maailmaa nähneen miehen. Hän oli tuonut Ruotsin matkoiltaan vaimokseen kuninkaan hovineidin Vestmanlandissa syntyneen neiti Ojeströmin. Kun, ensimmäinen vaimo menehtyi Anders Louvet oli tuonut uudeksi vaimokseen erään kuninkaan hovineiti Montgommary.

Temmesläinen tarina kertoo, kun Anders Louetin uusi vaimo oli matkannut vaunuissa uuteen kotiinsa Temmeksen Koskelankylään. Laskeutuessaan vaunuista hän oli huudahtanut, että ”tuokaa raanua, tuokaa raanua, en minä voi paljaalle maalle astua”.

Tarina kertoo, että Temmeksen kirkon rakennustöiden aikana oli tapahtunut kirkon rakennuskassan kavallus. Syylliseksi todettu mies oli piesty hengiltä, hakaten mahan puolelle tuoreilla notkeilla koivukepeillä. Kuollut mies oli haudattu melko pintaan. Hänen vatsastaan, koivunsälöistä oli versonnut koivu. Se oli saanut ”napakoivu” nimen. Myöhemmin oli todettu, että tämä julmasti teloitettu olikin ollut syytön mies.

Temmeksen kirkon luona seisoo musta hattupäinen kirkon vaivaisukko. Sen oli valmistanut kauan sitten (1867) eräs temmesläinen puuseppä Kandelberg. Vaivaisukko on aikojen saatossa joutunut kokemaan ilkivaltaa ja huonoa kohtelua. Erään kerran sen oli korjannut temmesläinen Lauri Littow.

Suomen sota (1808-1809) kosketti jonkin verran myös Temmestä. Lähikunnissa: Pulkkilassa, Revonlahdella ja Rantsilassa oli sodittu verissäpäin. Temmekselläkin oli hakattu ampumalinjoja. Temmeksen kirkonkylän kirkko – Pekkalassa oli ollut Ruotsin armeijan sotilassairaala. Läheisellä Temmeksen hautausmaalla on sotilassairaalassa kuolleiden yhteishauta ja kivinen muistomerkki.

Suomen sodan sotatilanteen muuttuessa venäläisille voitokkaaksi, Yli – Temmeksen Vitalin talossa oli esimerkiksi ollut venäläisten sotilaiden esikunta ja sotilasleiri. Oma tapauksensa oli ollut sekin, kun ylitemmesläinen nuorimies Juho Jaakonpoika Sillankorva – Junttila (1790-1856) oli joutunut venäläisten sotilaiden vangiksi ja pönkän taakse Vitalin saunaan.

Juhon Stina – niminen leskiäiti oli juossut hädissään Temmeksen silloisen kappalaisen Hildenin luo pyytämään häntä kirjoittamaan anomuskirjeen Juhon puolesta. Kirjeessä oli esimerkiksi mainittu, että kuinka väärin oli ollut ottaa vangiksi leskiäidin ainoa poika. Hänen vanhuuden turvansa.

Neuvokkaan ja riuskaliikkeisen Juhon oli onnistunut paeta. On liikkunut erilaisia näkemyksiä hänen paostaan. Olisiko hänen Stina äitinsä kaatanut pönkän käydessään asioilla venäläisten luona? Vai, olisiko paon takana ollut Juhon tuleva, samana vuonna syntynyt puoliso Brita Haapa – Perttula?

Brita oli ensin hakenut kaverikseen Sillankorvasta ”Juntti Jussin” lemmikin viisaan Hallin. Koira oli kaatanut ovelasti kaikessa hiljaisuudessa, varjon lailla liikuen saunan oven tukevan pönkän – pelkkien käsimerkkien ohjaamana. Tämä osaava, nokkela, nopea Halli oli sitten käynyt myös sekoittamassa venäläisten sotakoirain järjenjuoksun ja tottelevaisuuden tyttökoiran hajuillaan, ”Juntti Jussin” paon varmistamiseksi.

Suomen sodan lopputulos lakkautti Pohjolasta Ruotsi – Suomen. Suomalaisista tuli alamaisia Venäjän keisarille vuoden 1809 Porvoon valtiopäivien myötä. Siellä, Suomen säädyt vannoivat uskollisuuttaan Venäjän keisarille. Suomen sodan lopputuloksen myötä saimme alkaa rauhan töihin pitkäksi aikaa. Ennen, se olikin ollut vain jatkuvaa sotimista, päivästä toiseen Ruotsin kuninkaiden mielenoikkujen mukaan.

Nyt, saimme alkaa seurata rauhassa kotipeltojen lantun, nauriin, rukiin, ohran ja heinän kasvua. Saimme seurata rauhassa kultaisen auringon kehrän kiertoa sinitaivaalla. Sitten, illalla mentiin autereisissa, onnellisissa tunnelmissa, uusien vastojen kanssa kotisaunan lämpöön kylpemään.

Erikoisempia rakennelmia

Vielä 1950 – luvulla Temmeksen Haurukylän reunalla oli nähtävissä puusta rakennettuja muusta maastosta korkeutensa vuoksi erottuvia kolmiomittaustorneja. Niitä oli rakennettu siten, että toisesta nähtiin toinen torni. Niitä oli rakennettu Suomen kolmiomittauksella suoritetun kartoituksen avuksi.

Temmeksen kotiseutumuseossa on myös nähtävissä muun muassa toimintakuntoinen Vitalin tuulimylly. Ennen vanhaan isompien talojen pihapiireissä oli ollut tuulimyllyjä. Niitä oli rakennettu viljan jauhatuksen takia. Käyttövoima tuulimyllyihin saatiin ilmaisesta tuulivoimasta.

Tuulen ilmaista, äänetöntä voimaa hyödynnettiin myös maatalojen käyttöveden pumppaamiseen. Vielä 1950 – luvulla Temmeksellä ja Haurukylässä oli nähtävissä talojen tarveveden pumppausta tuulen voimalla. Ne olivat olleet muita rakennuksia hiukan korkeampia tornimaisia rakenelmia.

Esimerkiksi Ylitemmeksen Sillankorvan isännällä Juuso Junttilalla (1878-1960) oli ollut sellainen. Se oli ollut tavan mukaan metallista valmistettu. Se oli ollut nelostien ja Kestilan teiden risteyksen luona olleen vanhan Sillankorvan talon pihan reunalla hiukan muita rakennuksia korkeampana. Tuulimyllyn siivet olivat olleet vahvaa peltiä. Tuulivoimalla käyvän vesipumpun käyttövoiman välitysakseli nivelineen, laakereineen vesipumppuun tarvitsi huoltoa ja voiteluainetta, vaseliiniä.

Temmeksellä oli ollut kokeiluja oman sähkövoiman tuottamisesta. Haurukyläläinen Olli Rusila oli rakentanut 1940 – luvun lopulla pienen oman vesivoimalan pienen Temmesjoen pääväylän reunaan. Se oli tuottanut sähkövaloa heidän talouteensa. Pieni voimala oli ollut hiukan epävakaa ja heikko.

Haurukylässä, jokirannassa on vesivoimalla toiminut Mikkolan saha ja mylly. Se oli toiminut aina 1960 – luvun alkuun saakka. Siellä oli jauhettu viljaa kiviparilla ja sahan puisella yksiraamisella sahalla sahattiin suuret määrät lautoja ja lankkuja seudun taloihin. Kokonaisuuden viimeinen omistaja oli ollut temmesläinen rouva Aune Aura. Mikkolan saha ja mylly ovat nykyisin museoituja. Ne ovat osa Tyrnävän kunnan Temmeksen kylän kultturipolkua.

Valtatie nelostie koki suuria muutoksia 1950 – luvulla. Se oli kulkenut ennen Haurukylän kautta. Uuden nelostien linjauksen myötä Haurukylä jäi siitä sivuun. Entinen nelostie, valtatie muuttui Haurukylän kohdalla tavalliseksi kylätieksi.

Uusitun nelostien rakentaminen tarvitsi paljon hyvää täytemaata hiekkaa ja soraa. Sitä ajettiin läheltä esimerkiksi Haurunkankaalta. Nelostie on kokenut myöhemmin useita rakennustöitä. Sitä on asfaltoitu usein ja paikoin on tehty kovapintaisia levennyksiä ja levähdyspaikkoja sekä pyöräteitä.

Temmes liitettiin Tyrnävään vuoden 2001 alussa. Muutaman vuoden päästä nelostien varteen Haurukylään Haurunkankaalle vaatimattoman Korventien jatkeen luo nousi laajentuneen Tyrnävän kunnan eräs pieni teollisuusalue. Sitä on rakenneltu sopivampaan kuntoon vielä näinä päivinä.

Tyrnävän Temmeksen Leppijärvi on myös kokenut suuria muutoksia. Tämä pienehkö suuren Leppinevan järvi kuivattiin työttömyystöinä vuosina 1953 – 1955. Silloin, kaivettiin syvä kanava korvaamaan entinen tasankojen serpentiinimäinen, Leppijärven luonnonvarainen laskuoja Leppioja.

Muutamien metrien korkuinen Leppijärven viereinen Järvikangas pidätteli sitkeästi pienen järven vesiä. Kaivettiin syvä kanava Järvikankaan läpi. Johan lähtivät viimeisetkin vedet Leppijärvestä!

Kanavaa kaivettiin Leppijärvellä ja sen luona miesvoimin lapioiden ja rautakankien avulla. Jäistä maata pehmitettiin dynamiitillä ja trotyylilla räjäytellen. Alempana Leppiojan kanavan varressa töissä oli myös sen ajan pitkäpuomisia, sinkkiköysikäyttöisiä kaivinkoneita, ”hullu – Jusseja”.

Kuivattu Leppijärvi vesitettiin viime vuosisadan lopussa uudelleen pieneksi järveksi. Siitä oli kuivauksen jälkeen ollut jäljellä vain pieni kosteikko. Se oli vesilintujen suosima. Haukea siellä myös uiskenteli ja siitä pienempiä, niiden ruokakaloiksi käypiä. Leppijärven ympäristöt ovat aina olleet marjaisia. Tosin kuivatun Leppijärven ympäristöt kävivät vuosi vuodelta kitsaimmiksi hilloista.

Temmestarinoissa voidaan mainita myös valtiopäivämiehenä toiminut Abraham Schroderus (1690-1775). Hän oli ollut Rantsilan kappalaisen poika. Hänestä oli tullut maanviljelijä, siksi koska hänen leskiäidillään ei ollut varaa kouluttaa poikaa. ”Rotteerus” isännöi aikoinaan Haurukylässä olevaa Mouckan taloa. Tämä haurukyläläinen talo oli silloin ollut liminkalainen talo.

Temmeksen Haurukylän keksijämies, maanviljelijä Hannes Pehkonen oli myös aikoinaan ollut erilaisempia miehiä. Hän kehitteli kotipajassaan puusta täydellisen mallin aikanaan suositulle ja tehokkaalle Temmes – kaivurille. Raahen Konepaja OY valmisti ja markkinoi hänen keksimäänsä Temmes – kaivuria metallisena traktorikaivurina. Temmeskaivuria oli saatavissa traktorin perään tiukasti ruuvattuna ja myös kuin pienessä traktorin perävaunussa olevana. Esimerkiksi sininen diesel Fordson Major ja Temmeskaivuri oli aikoinaan ollut tehokas ja hyvä työkone.

Lähteitä:

https://isoviha.vuodatus.net/

http://maurintarinoita.munblogi.com/2017/11/02/marraskuun-2017-tarinoita/

https://fi.wikipedia.org/wiki/Temmeksen_kirkko

http://junttilanjuttuja.blogimaailma.fi/tag/temmes-tarinaa/

https://tyrnavankorpi.wordpress.com/tag/temmes/

https://junttilasillankorva.wordpress.com/tag/pitajahistoriaa/

http://maukkeliini.suntuubi.com/

http://www.turisti-info.fi/n%C3%A4ht%C3%A4vyydet/temmeksen-museoalue/3492/

http://www.kirjastovirma.fi/kirkot/temmes

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmiomittaustorni

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolmiomittaus

http://www.maanmittaustieteidenseura.fi/maanmittaus/2009_1_puupponen.pdf

http://www.kaleva.fi/uutiset/pohjois-suomi/maakotkan-pesa-tuhottiin-suomussalmella/439914/

http://www.kirjastovirma.fi/lakeudentuulimyllyt#a2.8

http://ultrajuoksu.fi/nuorgam-helsinki-juoksu-2017/

http://www.kaleva.fi/urheilu/suomi-juoksee-sittenkin/381901/

http://www.kirjastovirma.fi/muistomerkit/rantsila/19

https://www.geocaching.com/geocache/GC614N1_temmeksen-kotiseutumuseo?guid=f42fb2db-b6f6-4552-a9ed-8f5d753a0cf9

Tammikuun 2018 tarinaa

FM Mauri Junttila

Päivät pidentyvät

Kauniina 1950 – luvun tammikuisena pakkasaamuna huomasi aamulla Haurukylän kansakouluun hiihdellessä päivän jo pidentyneen. Koulu alkoi niinä aikoina tavallisesti aamulla kello 09:00. Silloin saattoi olla jo hiukan valonkajoa taivaanrannalla kouluun mennessä. Lumisadepäivinä sitä vastoin oli hämärää läpi päivän.

Joululahjasuksilla kouluun

Hiihtovälineinä 1950 – luvun koululaisella saattoivat olla joululahjasukset, – sauvat ja jopa monot. Suksina niinä aikoina oli esimerkiksi Esko Järvinen – merkkiset sälesukset. Suksia saatiin siis jo niinä aikoina hyvinä sälesuksina. Niissä olivat esimerkiksi kovasta hickorypuusta tehdyt reunat.

Oman aikansa uutuuksia sälesukset olivat. Kotona veistetyt mäystinsukset alkoivat jäädä historiaan. Suksisauvat kokivat myös muodonmuutoksen ja uudistuksen.

Suositut ja hyvät suksisiteet olivat metalliset ns. Y – siteet. Oli myös Voitto – merkkisiä metallisia suksisiteitä. Sangen suosittuja niinä 1950 – luvun aikoina olivat myös Karhu – merkkiset sälesukset. Paljon hiihtäneellä ja hyvin hiihtokilpailuissa pärjänneellä korvenkyläläisellä koululaisella Matti Tolvasella olivat Karhu – merkkiset sälesukset ja niissä olivat hyvät rotanloukuiksi sanotut metalliset suksisiteet.

Valoilmiöitä

Tyrnävän Korvenkylän Alasaarelan kohdalla oli talvisina pakkasaamuina nähtävissä erikoisempia valoilmiöitä. Vajaan 40 km:n päässä olevan Oulun kaupungin kerrostalot erottuivat taivaanrannalla korkeina, monine kirkkaine valoineen. Kyseiset kaupungin kerrostalovalot, valoilmiöt olivat eräänlaisia kangastuksia.

Kangastuksia voidaan nähdä usein myös kesäisin. Esimerkiksi kesäisenä hellepäivänä autoilijan tai pyöräilijän edessä oleva maantie näyttää joskus, ettei se enää jatku suoraviivaisesti tavallisena maantienä.Se vaikuttaa ja näyttää olevan edessäpäin, kuin kummasti kerroksittain. Kangastukset valoilmiöt näyttivät toisinaan myös kuin, että edessäpäin maantiellä olisi ollut kuin suuria vesirapakoita, – lammikoita.

Erikoisia valoimiöitä ja luonnonilmiöitä nähtiin myös metsissä tai metsän reunoissa. Jotkut vanhat puunkannot ja vanhat puunjuuret ja vanhat, joskus maahan pudonneet oksat kiiltelivät maanpinnan tasolla, kuin niissä olisi ollut valaisevaa fosforia.

Kalakauppiaat kulkivat ennen autoillaan syrjäkylillä myyden kulkukaupalla silakoita ja muita pieniä kaloja. Kun, niitä oli laitettu pirtin lattialle vadille ruuaksi kissalle. Ne saattoivat kiiltää siellä yöllä fosforin lailla. Niitä sanottiin kalastetun Oulunlahdesta ja sieltä lähistöltä. Niissä oli fosforia – saastetta.

Suojasäita

Talvet olivat ennen vanhaan Tyrnävän ja Temmeksen seuduilla aina runsaslumisia pakkastalvia. Mutta, monena 1950 – luvun talvena oli myös kovia suojasäitä. Silloin, leikittiin iloisina ja puuhakkaina suurissa lumikinoksissa ja tehtiin esimerkiksi kookkaita lumilinnoja ja runsaasti lumiukkoja hiilinenineen.

Vaivansa oli suojakelistä suksilla koulussa kulkiessa. Suojakelin voiteita oli vähän ja niitä ei osattu käyttää. Suojasäällä satanut lumi tarttui, pakkaantui suksen pohjiin. Oli helpompaa kantaa sukset olalla ja kävellä ladulla.

Temmeksen Haurukylän kansakoulun luona ollut Temmesjoen Hoikkalan törmän koululaisten mäki oli suojasäiden jälkeen jäinen, liukas ja turhan kova. Oli vaara loukkaantua mäessä. Suksia siellä meni poikki silloin tällöin.

Suojasään jälkeen tuli tavallisesti pakkasia. Kovat jäiset hanget ja suksenladut olivat hiihtäjille huonoja ja suksen pohjia kuluttavia. Niissä saattoi lähteä suksien pojista voiteet ja vaivalla paahdetut tervaukset pois.

Suksen pohja saattoi kulua valkoiseksi paljon kovalla hiihdetyn hankihiihdon jälkeen. Joskus kulumat olivat niissä niin kovat, että suksenpohjan urakin katosi. Se kului tyystin pois. Kovilla jäisillä hankikeleillä oli suuri vaara hiihtää sukset piloille.

Kansakoulussa kuljettiin

Haurukylän kansakoulu oli monien lasten opinahjo esimerkiksi taannoisella 1950 – luvulla. Paljon oli talviaamuisin koululaisten suksia ja sauvoja nojallaan koulun seinää vasten. Keväisin ja syksyisin lapset kulkivat kävellen kouluun. Pyöräilyä kouluun alkoi tulla enemmän esille vasta myöhäisellä 1950 – luvulla.

Temmeksen Haurukylän kansakoulu aloitti toimintansa 1920 – luvulla. Se alkoi toimia ensin vuokralla viereisen Mikkolan talon suuressa pirtissä. Kansakoulu sai myöhemmin oman koulurakennuksen vierestä. Haurukylän kansakoulu laajentui paljon ns. sodanjälkeisten suurten ikäluokkien tullessa kansakouluikään.

Maailma muuttuu

Ensin maaseudun kyliin saatiin kaivattuja kyläkouluja ja sitten niitä alettiin lakkauttaa. Kansakoulu on ollut lakkautettuna Haurukylästäkin jo kymmeniä vuosia sitten. Lapset alkoivat käydä kansakoulunsa ja myöhemmän ajan peruskoulun mukavilla lyhyessä ajassa kauas ehtineillä, joutuisilla koulukyydeillä kaukana kotoa.

Sen voi uskoa vaikuttaneen paljon yhteiskunnassamme, kun saimme viisipäiväisen työviikon vuonna 1966. Peruskouluuudistuksen voi arvella olevan jollain tapaa yhteydessä koululaistenkin työviikkoa muuttaneeseen 5 – päiväiseen työviikkoon.

Kyläkoulussa kulun pitkä historia

Kansakouluja alettiin perustaa jonkin verran kauan sitten Venäjän keisarillisen kouluasetuksen ja määräyksten mukaan. Niitä alettiin perustaa autonomiseen Suomeen 1860 – luvulta lähtien.

Pohjois – Pohjanmaan Liminka, edistyneenä maalaiskuntana sai ensimmäisen kansakoulunsa eli ns. kivikoulun kirkonkylään jo vuonna 1866. Eräs maaseudun lapsi ylitemmesläinen vuosina 1900 – 1952 elänyt Yrjö Erkki Junttila oli käynyt nuorena kansakoulunsa kotinsa vieressä Temmeksen kirkonkylän kansakoulussa.

Kyläkouluja aiemmin oli ollut seurakuntain ylläpitämiä ns. lukkarinkouluja. Niissä oli opetettu vain lukemaan. Ei siis kirjoittamaan. Pääpaino lukkarinkouluissa oli ollut raamatunhistorian kertomuksissa. ”Akanottolupa” oli aikoinaan ollut lukkarinkoulun suorittamisen takana.

Supistetussa kansakoulussa opittiin

Nuoreen Suomeen saatiin yleinen oppivelvollisuus vuonna 1921. Se tuli uuden tasavaltamme presidentti K.J.Ståhlbergin alkuaikana. Siitä kaavailtiin 6 – luokkaista.

Taloudelliset olot kansan keskuudessa olivat ennen olleet hyvin huonot, ankarat, surkeat ja karut. Ei köyhillä kunnillakaan juuri ollut varaaa perustaa kansakouluja, saati rakentaa niihin uusia koulurakenuksia.

Monen lapsen kansakoulun käynti jäi esimerkiksi 1930 – luvun ankarana pula – aikana, taloudellisen taantuman aikana vain 4 – vuoden mittaiseksi. Se piisasi monina silloisina hädänalaisina vuosina pakollisen oppivelvollisuuden suorittamiseksi.

Historian tuntemalla pula – aikanamme noin vajaa 90 vuotta sitten, moni maaseudun lapsi joutui lähtemään raskaisiin savotta – ja uittotöihin heti hiukan vartuttuaan. Niitä töitä oli ollut silloinkin, niinä huonoina taloudellisen taantuman aikoina. Koulun käynnit saivat jäädä monilta lapsilta vain muutamien vuosien mittaisiksi.

Äärimmäisissä maaseudun kurjuustapauksissa suuressa lapsiperheessä saattoivat olla vain yhdet kunnolliset kengät. Koulumatkat olivat ennen myös olleet hyvin pitkiä.

Lasten lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan oppimisessa oli tarvittu paljon omatoimisuutta. Perheen vanhemmat lapset olivat opettaneet nuorempia siskojaan ja veljiään.

Opetusmateriaalia oli myös olleet vähänlaisia. Vanhan ajan kauppaostosten käärepaperit, paperisäkit ja paperipussit soveltuivat uusiokäyttöön piirustus – , kirjoitus – ja laskento alustoiksi. Vanhempien siskojen ja veljien käyttämiä koulukirjoja lukivat edelleen pienemmät siskot ja veljet.

Erilaisuuksia 1930 – luvun laman aikana

Erilaisuuksia oli ollut 1930 – luvun lama – aika. Taannoisella vuosikymmenellä 1930 oli esimerkiksi ollut pitkä lämpimien kesien kausi. Kyseistä taloudellisen taantuman, ikävää pula – aikaa ei voi verrata vanhan ajan 1860 – luvun suuriin nälkävuosiin.

Ihmiset olivat oppineet jonkin verran päivittäisen talousrahan käyttöön 1920 – 1930 luvuilla. Jokapäiväisestä käyttörahasta ennnenkaikkea oli pulaa 1930 – luvulla. Pankkilainojen lainojen lyhennyksiin olisi myös tarvittu selvää rahaa. Veronmaksuja oli sillon myös toisilla.

Satoisan makoisan leipäviljan ja osin kotieläimillekin ruuaksi annetun hyödyllisen melko satoisan vehnän viljely levisi kauas pohjoiseen aina Rovaniemelle ja kauas Kemijokivarteen saakka. Tyrnävän isännät perustivat kuntaansa harvinaisen vehnämyllyn 1930 – luvulla. Sitä ennen pohjoisin vehnämylly oli ollut Kalajoen Tyngän mylly.

Pula – aikana oli ollut paljon maatalojen pakkohuutokauppoja. Pankit omistivat niinä aikoina paljon heille tuottamattomia maatiloja. Niitä oli myös vuokrailtu viljelijöille pankkien toimesta.

Tyrnävänjoki varressa oli ollut kookkaita, joitakin ns. manttaalitaloiksi sanottuja suurtiloja. Niistä osa siirtyi pula – aikana pankkien omistukseen. Monet niistä saivat Tyrnävällä uusia pirteitä maahenkisiä isäntiä kohta viime sotien jälkeen Karjalan ja Kuusamon sotaevakoista.

Taannoinen 1930 – luvun suuri taloudellinen lama oli vaiva koko Suomessa. Pohjois- Pohjanmaan piippolalainen kirjailija Pentti Haanpää kirjoitti romaaneissaan myös pula – ajasta. Hän kirjoitti kokemuksista pääasiassa maaseudun ihmisten kokemina.

Lähteitä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kangastus

http://ilmatieteenlaitos.fi/tahtitieteelliset-vuodenajat

https://www.yrittajat.fi/yrittajat/a/yrittajan-abc/tyonantajan-abc/tyoaika/arkipyhat-2018-567825

https://www.uusimaa.fi/artikkeli/469213-unohdettu-historia-kultakaudella-neljannes-suomen-puusuksista-valmistettiin-porvoon

https://fi.wikipedia.org/wiki/Esko_J%C3%A4rvinen

https://www.urheilumuseo.fi/portals/47/virtuaalimuseo2009/42hakulinen.swf

https://vanhojamainoksia.blogspot.fi/2017/03/rotanloukku-1953-ja-y-side-1951.html

http://www.kirjastovirma.fi/tyrnava/hiihtajaiset

http://historiantapahtumia.omablogi.fi/kansakoulujen-hiihtokilpailujen-historiasta/

http://www.kaapeli.fi/maailma/kalevala/KOLMASTOISTA.html

http://metsastajaliittofi.adv3.nebula.fi/liitteet/jahti/jahti2011_2_s21.pdf

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000001195785.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kansakoulu

https://www.eduskunta.fi/pdf/saadokset/101-1921.pdf

http://www.kirjastovirma.fi/kulttuuri-identiteetti/13

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/11/09/pentti-haanpaan-isannat-ja-isantien-varjot-kertoi-siita-mista-haluttiin-vaieta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti_Haanp%C3%A4%C3%A4

http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/8kieletkirjallisuus/kirjallisuus/kotimainen/haanpaa/02_tuotannosta

http://brantberg.fi/Haanpaa%20Pentti.htm

Mauri Junttila syksy 1958